Viikon välikuntoilu jäi vaisuksi. Kipeät lihakset eivät suostuneet ottaamaan vastaan lisärasitetta. Yläkroppatreeni tuli hankittua naapurin tytön synttäreillä kun sai nostella jonossa olevia prinsessoja (+ prinssin) roikkumaan leuanvetotankoon. Kotona kierittelin oman tangon ympärille liukuestemattoa, jotta roikkuminen onnistuisi yhtä hienosti junioreilla. En ole koskaan onnistunut vetäämään leukoja, joten sain vinkin armaaltani tehdä se takaperin. Hyppy ylös ja jarruttaen alas. Toimii tällaisille riukulakäsille.
Pikkuapinan pyöräily alkaa sujua jo niin vauhdikkaasti, että ulkoilua voi alkaa jo kutsua lenkkeilyksi. Lenkin keskellä touhuttiin vähän Vellamon puistossa, jossa äitiapinakin pääsi vähän treenailemaan ylityksiä. Pikkuapinan tulon myötä perinteiset pitkät parisuhdelenkit jäivät ja omat metsälenkitkin vähenivät eläköityvän koiran myötä. Asfaltti ei innosta, vaan puskaan on päästävä!
Viikonloppuna ulkoitettuamme jälkikasvun, painoimme kiekot käsissä Laajavuoren kuusikkoon. Pieni epäilys oli mielessä naisen ja miehen fysiikan tuomista eroista frisbee golfissa, mutta onneksi kiekot kapsahtavat kuusista katajaan ihan molemmilla. En aiemmin ole päässyt lajiin käsiksi, mutta kun on oikeanlaiset kiekot käsissä hommasta alkaa nauttia mukavasti.
Sunnuntaiaamu käynnistettiin 1,5 tunnin sauvakävelylenkillä. Tehoa käsiin ja tuntumaa pakaroihin. Illalla vielä pikkuapinan kanssa temppuilemaan perheparkouriin. Ipana-apina touhuaa mukana sellaisella riemulla, että illatkin on yhtä hulinaa. Liian korkeat paikat lamauttavat, mutta alas hyppiminen sujuu hyvin ilman pelkoja. Nyt huomaa selvästi vasemman jalan jäykkyden. Kissakävelyssä tuppaa menemään polvet maahan ja alastulo hypyssä jäykkyys kompensoituu polvien sisäänkiertymisellä. Tämä laji jos jokin on parasta fysioterapiaa kampurajalalle.
Seuraavana onkin vuorossa omat treenit Kangaslammen Parkourpuistossa.
"Etana etana näytä sarves onko huomenna poutaa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti