Itsensä hyväksymisestä

Oikeanpuoleinen alaselkä/kylkilihas on jumissa. Vasemman jalan nilkka hieman venähtänyt.

On tullut hilluttua niin aurinkoisella säällä kuin sateella. Seuraa on löytynyt aina niin Ladyistä kuin PikkuApinasta. Välillä on tuskastuttanut oma voimattomuus. Hieman lössähtänyt olotila alkaa olla ohi ja pikkuhiljaa tunnen palaavani jokaisen lihasryhmän haltijaksi.

Omaa kehoaan on rakastettava ja siitä on pidettävä huolta, koska se on tärkein työkalumme ja ympäristömme elämässä. Jos minulla ei ole hyvä olo itsessäni, minulla ei voi olla hyvä olo missään muuallakaan. Suhde omaan kehoon on monille vaikea asia. Eläminen jatkuvan sisäisen vastustuksen kanssa on väsyttävää. Parkourissa tosin joutuu jatkuvasti sietämään sitä mitä ei vielä hallitse. On pystyttävä hyväksymään oma tämän hetkinen taitotasonsa ja ottaa siitä kaikki irti. Treenipaikkoja on ympäri pitäjää ja hyvää treeniseuraakin löytyy aina.

Kaksin aina kaunihimpi

On hämmentävää miten voi kehittyä pienen tuen avulla. Harjoittelimme speed vault/vauhti ylitystä sateisena maanantaina kahden Ladyn voimin. Kun päätimme tehdä liikkeen rinnakkain yhtäaikaisesti, aloimme keskittyä molemmat paremmin. Toisen tuki ja yhtäaikainen vauhti vetivät keskittymisen omaan liikkeeseen. Ei ollut varaa epäröidä tai pysähtyä. Kannustus oli sanatonta ja kehitys huimaa. ( kuva Alexa Marcigliano) 

Chictrio valokeilassa

Joskus pieni paine lisää haastamaan itseään. Viitaniemen kampuksella treenatessamme muurilla, luoksemme pyrähti valokuvaajaopiskelijoita, jotka halusivat kuvata treenejämme. Oli kuulemma niin hyvännäköistä menoa. Naureskelimme että tuskin meistä saa kovin lennokkaita kuvia, mutta kuvaajan läsnäolo vaikutti heti treenaamisen tehokkuuteen. Kun tietää alitajuisesti, että joku ”tarvitsee” ylityksiä, alkoi syke nousemaan ja hiki virtaamaan. Saa nähdä onko ns "Chictrion" valokuvat julkaisukelpoisia. Tuli samalla pohdittua lajin naiskuvaa ja käsitystä onko vain kokeneimpien (Ducktrio) suoritukset kuvaamisen arvoisia.

Perhe on paras

Jumituksista huolimatta suuntasimme perhelenkin Laajavuoren päälle.  PikkuApina pyöränsä kanssa on loistavaa juoksuseuraa ja mikään lenkki ei ole tasapaksua jolkotusta. Pyöräily on myös hänelle erittäin hyödyllistä vahvistamaan kampurajalan lihaksistoa ja venyttämään nilkkaa. PikkuApina hyväksyykin kehonsa ja jakansa moitteettomasti. Hän sai luvan jättää jalan oikomiseen tarkoitetut tankokengät pois käytöstä 4,5 vuoden hoitojakson päätteeksi. Naapurin tytöt saivat kuulla heti ylpeilevät ilouutiset: ”Minun ei tarvitse käyttää enää tankokenkiä öisin” Heille asia oli täysin absurdi, mutta meille kaikille se on tärkeä etappi sekä palkinto sitkeydestä ja päättäväisyydestä.