Puolivuotta meni kirjoittamatta sanaakaan. Väsymys ja
liika kiire kaatoi illalla petiin ja päätin vain nauttia liikkumisesta ilman
analysointia. Silloin kun kalenteri
alkaa täyttymään alkaa keskittymään olennaiseen ja tipauttaa kaiken ylimääräisen
pois. Kalenterissa on taas tilaa joten: Back to business ja puoli vuotta
pakettiin.
The Most Apocalyptic Supreme Parkour Armageddon: the nuclear lightning
Oli käsittämättömän hauskaa ja rankkaa myös. Eniten
jameissa inspiroi Yamakasi:n tapa keskittyä
liikkeen sujuvuuteen. Treenatessa jää helposti toistamaan tekniikkaa kun
pitäisi muistaa oppia myös liikkeen pehmeys ja sujuvuus. Tässä on tämän vuoden
teema.
Circus Uusimaailman
akrobatiakurssi tuli kuin tilauksesta. Mojovat mustelmat ympäri kehoa
kertoo lajin rankkuudesta. Keveys ja kauneus on yhdistelmä kehon ja lihasten
hallintaa. ÄitiApinan rohkeus kyllä riittää, vaikka mihin mutta lihasvoima
olisi saatava samalle tasolle. Keväällä ei aika riittänyt mennä avoimille
tunneille, mutta syksyllä on mielessä
uudet kujeet. Into säilyi kotona ja perhe saa tuta innostuksen pariakrobatiaan.
PikkuApinan kanssa kotitreenaillaan joka viikko. Nyt PikkuApinan voi jo
sinkauttaa jalkaterien päältä komeaan seisontaan Äitiapinan käsien päälle. Olen
ylpeä!!! Saisikohan Misterin houkuteltua parisuhdeakrobatiaan hmmm….
Uusi rakkaus on syntynyt. Luisteluhiihto on niin
ÄitiApinan mieleen. PikkuApinalle taas rakennettiin pilkkiahkiosta ja vanhoista
suksista ahkio, jossa kelpaa vedellä vaikka päiväunet silloin kun vanhukset
spurttaa. Kantohanki, aurinko ja tasainen baana. Niitä ei voita mikään.
Flores, Azores
Irtioton ajatus ja toteutus. Siinä kaikki. Vietimme viisi
viikkoa keskellä Atlanttia syöden maailman parasta tuoretta lähiruokaa:
Etanoita, kalaa, merilevää, rapuja. Täytyvän vatsan vastapainoksi PikkuApina reppuselkään ja
kulkemaan minne mieli juolahtaa: ”Kuka hullu tuolla laavakivillä kiipeilee?
Onko sillä vielä Lapsi selässä?!!!”
Lauantai-illan huumaa

Liikkumisen ilosta ilmestyi myös lehtijuttu >
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti