keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Taas sitä ollaan Pöhkönä Parkouriin


Viikonlopun vietin ADAPT 1 parkour apuohjaaja kurssilla.  Sisällöstä ei sen enempää tarvitsekaan puhista. Kolme päivää käsiteltiin ryhmänhallintaa, loikittiin pitkin ja poikin toistemme ohjaamina. Tunnelma oli paikoin hilpeä, paikoin hikinen ja porukka mitä mainioimpia tyyppejä täynnä. Paljon nuoria miehiä ja kaksi ApinaÄitiä. Huomasin kauhukseni tiukan ja vaativan agilitykouluttajapersoonallisuuteni (huh mikä sanahirviö) puskevan päälle. Siitä vaativuudesta ei ehkä ole niin paljon hyötyä, kun avustan lauantaisin Hirviötä* liikuttamaan liutaa lapsia ja aikuisia.

Ladyt lavalle

Maanantaina, lihakset vain hieman kireinä, starttasimme ensimmäisiin Ladyjen treeneihin Herra Hatun* ja ihanan Peter Panin* johdolla. Kirmasimme laumana rantaraitille jakaantuaksemme kahtia (aina niin hauskaa, jos ajattelee asiaa solutasolla). Peter Pan pyöritti meitä tehokkaasti muurilla niin että suuntavaisto oli mennä sekaisin. Lähes mielipuolinen meno jatkui kierähtäessämme John Wayne tyyliin  muurin päälle ja alas, Jyväsjärven vettä uhmaten. Kyllä oli taas ohikulkijoilla ihmeteltävää. Alastulot korkeammalta tömähtelivät iloisesti kuin naarasnorsulla. Eipä ollut keveydestä tietoakaan.

Herra Hatun iloisessa ohjauksessa tunnelma ja askel muuttui jo keveämmäksi. Pääsimme leiskauttelemaan presi(tarkkuus)hyppyjä vauhdista muurille. Pyörät ja juoksijat vain singahtelivat ohitsemme, kun haastoimme itseämme hyvinkin perustavanlaatuiseen hyppyyn. Sitä voikin ihmetellä, miksi en ole tuota tehnyt aiemmin. Mikä riemullinen tunne olikaan, kun uskalsi lisätä hyppyetäisyyttä. Tuntuu hämmentävältä ”laskeutua” muurille yli puoli metriä korkeammalle, mistä oli ponnistanut. Loppuharjoitus sujui kuin tanssi (ja laulu). Katulamppu innoitti hoilottelemaan musikaalisävelmiä ihan julkisesti. Hypyn pituuteen sillä tosin ei ollut mitään vaikutusta.

Lopuksi irroitettiin vielä hiki pintaan hölkällä ja spurteilla loikkaamolle. Pihassa vielä vähän mäkijuoksua, ylitys ja hyppysarja traktorin renkaillla. Kolmannen kierroksen lopussa höperö hymy ei poistunut kasvoilta. Miten tämä voi olla näin hauskaa! 

*Parkour nimiä 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti