Kampurajalka fysioterapeutilla 1/2

PikkuApinalla on siis synnynnäinen jalan kehityshäiriö nimeltään kampurajalka. Hoitotarinan & muuta löydät täältä. Jalan aktiivinen hoitovaihe on nyt ohi ja vanhempien ja liikunnan rooli jalan vahvistamisessa on nyt erittäin ajankohtainen.

tietoa voit lukea

(ja tähän väliin totean amerikkalaiseen malliin, että kirjoittamani mielipiteet ovat täysin omiani eivätkä edusta mitään virallisia hoitokäytäntöjä.)

Jalan aktiivisen hoitojakson ja öisen venyttämisen jälkeen vastuu jalasta on täysin vanhemmilla. Kontrolleja toki on, mutta ne eivät estä palautumista equinus/varus asentojen suuntaan. ks kuva (linkattu http://www.myhealthyfeeling.com/club-foot/). Suurin palautumisen riski kuulopuheiden mukaan on aina kasvuspurtin aikana. Palautuminen voi tapahtua jo muutaman kuukauden aikajänteellä, siksi vanhempien tekemä säännöllinen jalan tarkkailu on tarpeen. Muutama on huomannut palautumista siinä, että kampurajalan varpaat alkavat kääntymään.Konrollissa voidaan vain huomata jos palautumista on jo tapahtunut. Meitä hoitanut lääkäri ei suositellut erityisesti fysioterapiaa tai antanut minkäänlaisia ohjeita miten tukea jalan joustavuutta. Fakta on, että kampurajalka on jäykempi kuin terve jalka ja lihasvoimakkuudessa on suuri ero. Se tulee aiheuttamaan epätasapainoa ja vaikuttamaan liikkuvuuteen sekä kehon asentoon (polvet, lantio, selkä niska). Itse en aio tuudittautua siihen että jalka on ”korjattu”. Jalka palautuu osalla lapsista hyvästä alkuhoidosta huolimatta. Sitä en aio jäädä tarkkailemaan, vaan aion ottaa aktiivisemman roolin palautumisen ennalta ehkäisyyn. Haluan myös opettaa poikani jo pienestä iästä  huoltamaan ja venyttämään jalkaansa itse.  Nostin huoleni esiin 4v neuvolassa ja saimme ajan terveyskeskuksen fysioterapiaan. Kuulin lopulta, että en olisi tarvinnut edes lähetettä neuvolasta, vaan olisin voinut ottaa yhteyttä suoraan terveyskeskuksen fysioterapiaan, koska meillä on diagnoosi kampurajalasta. Tämä tuntui kummalliselta, koska olin kuullut vain kokemuksia siitä kuinka kampurajaloille ei myönnetä fysioterapiaa.  ” eikö teille sairaalassa kerrottu tätä?” kysyi fysioterapeutti. No ei kerrottu ei vaikka ollaan kyselty asiasta joka ikinen kerta.

Kerrottakoon, että monet ovat joutuneet ”taistelemaan” oikeudestaan kontrolleihin tai fysioterapiaan. Kaikki maksaa ja se tiedetään, siksi Suomessa on hirmuisen paljon eri käytäntöjä.  Mutta jos ei kysy, niin ei koskaan tiedä saako asiantuntijan apua vai ei! Fyssarien kautta hoituvat myös erikoiskengät mikäli niihin joskus ilmaantuu tarve (esim jalkaterän palautumisen vuoksi)

Fysioterapeutti oli kanssani samaa mieltä siitä, että vanhemmat ovat lopulta jalan parhaita asiantuntijoita ja suurimmassa vastuussa sen ylläpidosta. Hänelle oli ihmetys vallalla oleva malli siitä, että kampurajalkaisten hoitoon ei kuulu fysioterapeutin konsultointi. Hän totesi ilahduttavan suoraan, että tämä vaikuttaa lapsemme kehoon koko hänen elämänsä ajan ja ennaltaehkäisyllä on suurin rooli. Poikamme on jo oppinut vääränlaisia liikeratoja (kompensointi) ja me voimme opettaa hänet niistä pois.

Tässä huomiot lapsestamme:

• vasemman jalan pohjelihaksisto heikko ja nilkka jäykkä
• istuu helposti väärään asentoon (jalkaterät reisien sivulla)
• liikkuu herkästi laukkaamalla (kampurajalka laahaa perässä)
• menee rappuset usein vain toinen jalka edellä.
• kompensoi nilkan taipumattomuutta kiertämällä jalkaterää sivulle.
• alas hypätessä joustaa polvista jopa maahan asti
• vasemman jalan hallinta hyppiessä selkeästi oikeasta heikompi (ei pysty edes ponnistamaan itseään ilmaan)
• poika suosii oikeaa jalkaa esim potkulautailleessa ja välttelee vasemman käyttöä

Nyt vasta tajusimme että meidän tulee oikeasti muistuttaa häntä ja vaatia enemmän toimintaa vasemmalle jalalle nyt kun yöllinen venytys on jäänyt pois. Lapsi käyttää automaattisesti enemmän oikeaa jalkaa, koska se toimii ja joustaa paremmin. Tällöin jalkojen ero vain vahvistuu ja liikeradat huononevat. Saimme Fyssarilta vinkkejä ja opastusta sekä kontrolliajan huhtikuun loppuun, kun lääkärin kontrolli on vasta seuraavana syksynä. 

Mitäs se Fyssari meille sitten suositteli? 

Siitä kerron toisessa postauksessa, koska nyt vien poikani pyörälenkille.