Body Pumpissa käydessäni totesin toisen olkapääni oleva kireä ja se naksuu/kipeytyy ihmeellisesti. Jotain häikkää siinä on. Josko monipuolisempi liikkuminen venyttäisi kireitä lihaksia ja auttaisi tuohon ongelmaan. Tällä kertaa sivuttaisia vatsoja treenatessani myös lonkka alkoi paukkumaan pahaenteisesti. Pistetään sekin seurantaan.
Torstaina pyrähdin iltalenkille Viitaniemeen. Viitaniemen koululla en voinut vastustaa pientä ylitysten treenausta. Kyllä siinä sai muutaman viipyilevän katseen aikaiseksi ”mitä ihmettä tuo täti touhuaa”. Parkourin aloittaminen saa kyllä mielen laukkaamaan lenkillä. Nyt on joku järkevä syy loikkimisille ja lenkin piristämisille. Eläin ei pysty olemaan enää matkassa, joten itsestä se riemu on irti revittävä. Yksin tekeminen on kyllä tylsää. Ryhmässä treenatessa itsensä ylittäminen on helpompaa, yksin olen paljon varovaisempi, kun ei ole toisten suoritusten seuraamisesta tulevaa apua. Viitaniemestä kirmasin vielä AO:n pihaan, jossa annoin valvontakameroille näytteitä seinäjuoksusta. Tunnustan rehellisesti, että harjoitellessani kissaroikuntaan laskeutumista muurilta irrotin painollani muurinpäällä olevan laatan. Hyi minua! Tästedes roikun pelkällä betonilla.
Lauantaina starttasimme vielä parisuhdeaamun parin tunnin sauvakävelylenkin Laajavuoreen. Tänä talvena päätän ottaa härkää sarvista ja lähteä hiihtämään aina kuin on mahdollista. Ken haluaa talvella hiihtoseuraa, saa ottaa yhteyttä. Kurkun lievä kutitus alkoit tuntumaan myös koko kropan väsymisenä. Hyytyvistä voimista huolimatta kapusimme vuorelle, josta aukeni kilometreittäin avaruutta. Maisemaa värjäsi lämpimänä kajastava aamuarinko, joka leikki puuterisen lumen pinnalla. Jotta täti jakaa heilua seuraavankin viikon, paistettiin kotona pekoni-kanamuna aamiainen ja siemailtiin vähän appelsiinimehua kuohuviinillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti