Superjuhlaviikonloppu kolmine syntymäpäiviineen ja isänpäivineen, neljää eri suklaakakkua ja yksi
kermakakku mahanpohjalla oli liian hyvä syy olla ehtimättä perheparkouriin. Kakuista
saikin hyvän energialatauksen omiin treeneihin maanantaiksi.
Ensin on pyöriteltävä kaikki nivelet ja lämmiteltävä, että
kroppa voi ottaa iskut vastaan. Sitten aloiteltiin hikoilu ja hyppääminen. ”Siis
voiko alas hyppäämisestä tulla hiki?” No kyllä voi. Alas pitää laskeutua
pehmeästi kahdelle jalalle ja joustaa polvista liikkeen siirtyessä pehmeästi
eteenpäin käsille. Pikkuhiljaa siirrettiin hyppyä korkeammalle ja vauhtia
eteenpäin. Lopuksi otettiin vauhtia,
ponnistus laatikolta ja lento esteen yli. Ja kas, laskeutuminen alkoi tulla
pikkuhiljaa pehmeämmäksi. Kun tekniikan tajuaa, laskeutuminen ei tunnu yhtään missään.
Ei edes täysin vaimentamattomilla kengillä tehtynä.
Toisessa treenissä juostiin seinää, kiivettiin ikkunasta,
hypättiin seinälle ja lopuksi jonkinlainen ylitys. Itsensä kiepsautus seinälle
voi tuntua ajatuksena ihan helpolta, mutta kahden metrin korkeudessa, se vaatii
muutaman ajatuksen ennen toteutusta. Yleisön pyynnöstä otimme videon. Agilityn
tahtiin tottuneelle. Tätin meno näyttää vähän laiskalta, mutta ihan ok:lta vasta alkajaksi. Sitten
joskus tekemisessä on ehkä enemmän flowta eikä tuollaisia ” mihin nämä kädet piti
pistää” tuumaustaukoja. Tässä Tätin näyte:
Niin kuin baletissa, Parkourissa pidempään harrastaneiden
liike näyttää uskomattoman luonnolliselta ja kevyeltä kun keho ja liike on koko
ajan hallittua. Alkeistasolla se on enemmän ja vähemmän könyämistä, mutta erittäin
hauskaa sellaista.
Lopuksi kierrettiin salia lihaskuntomielessä käsillä
kävellen (jalat käveli seinällä), kyykkyhyppien, vaakanojassa ja roikkuen
tangoissa ym. Samalla sai hyräillä
Indiana Jonesin tunnaria. On hienoa huomata, että kädet jaksavat pikkuhiljaa sietää
kohon kannattelua.
Lopuksi saatiin pieni tehtävä seurata miltä treenit
tuntuivat huomenna kropassa etenkin alaselän alueen lihaksistossa. Vastaus on
otsikossa. Lisäksi kipeänä ovat lihakset etenkin reisien alueelta, pakaroista
sekä kiristelyä yläselässä ja käsissä.
Enää kaksi viikkoa tätä kautta jäljellä. Täytyy mennä vapaavuoroille harjoittelemaan syksyllä opittuja tekniikoita, ulkokelit kun on vähän haastavat silloin. Ilmoittauduin myös astangajoogakurssille joulukuun vaihteessa ihan uteliaisuuttani.
Enää kaksi viikkoa tätä kautta jäljellä. Täytyy mennä vapaavuoroille harjoittelemaan syksyllä opittuja tekniikoita, ulkokelit kun on vähän haastavat silloin. Ilmoittauduin myös astangajoogakurssille joulukuun vaihteessa ihan uteliaisuuttani.
Ai laiskaa menoa? Ja missä tuossa ehti olla niitä tuumaustaukoja? Mun mielestä näytti tosi hyvältä ja pystyt tekemään jo kyllä tosi vaikeita juttuja! Voin kyllä kuvitella miten liikkeisiin tulee toistojen myötä pehmeyttä, mutta näyttää kyllä nytkin niin sujuvalta. Ite en ikipäivänä kykenisi mihinkään noista tempuista...
VastaaPoista-P-
Hyvä Täti!
VastaaPoistaTuo pikku rata meni oikein sutjakkaasti! Täälläkin oli havaittavissapientä yläselän jäkitystä, etureisistä nyt puhumattakaan...
Terveisin, se jo vanha Rouva J.
Kyllähän tuo oli jo se sujuvin rata ja ne tuumaustauot oli jo ihan minimissään. Väsymystä oli jo havaittavissa olotilassa. Pääasia on kuitenkin se että itse tekeminen tuntuu hyvältä.
VastaaPoistaPikkuapina kommentoi näin: miubsgfuigiuriuetiuyreyiuuhuyfyucyxdhbdxmuo ppohgtggggggggggggggggg ( mitä tuo sitten tarkoittaakin)