Hei tonttuakat hyppikää!

Kauden viimeiset treenit käynnistyivät volttimatolla. ”Hei tottuakat hyppikää, nyt on riemu raikkaihin aika!”  Pomppiva lämmittely nosti sykkeet heti korkealle. Jännehypyt ja rollit (kuperkeikat) sujuivat jonomuodostelmassa ja onnistuin ujuttamaan käteni joulurullan alle niin, että olkavarsikin venähti mukavasti.

Lisää rolleja tehtiin hyppypukin ylitse poikittain ja pitkittäin. Siitä on jo aika monta vuotta kun tein Aikidossa ukemia ( rolli, kuperkeikka olan kautta) ja hieman oli päässyt tekniikka unohtumaan. Talvi onkin loistavaa aikaa harjoitella rolleja pihalla. Toppavehkeet päälle ja hankeen rollailemaan pikkuapinan kera.

Eihän pikkujoulutreenit ole mitään ilman flowrataa/hippaa… mitä se nyt olikaan. Perinteinen seuraa johtajaa oli siis leikin nimi. Jonossa loikittiin ja yliteltiin jokaisen liittäessä ketjuun aina yhden uuden ”tempun”.  Näin saatiin mukavasti toistoja ja uusia reittejä. Kerrassaan  hauskaa ja kehittävää touhua. Tätä tahdottaan lisää. Nyt kun ohjatut treenit on tältä vuodelta ohi täytyy loikkia ihan omatoimisesti. Pihalle voisi rakentaa päättömän lumihepan hyppypukiksi ;D... Onneksi loikkaamolla on vapaavuoroja, jotta pääsee purkamaan loikkimisen tuskaa. Ja jottei elämä käy tylsäksi (Astangajoogakurssi peruuntui) päätin osallistua pieneen Parkour viikonloppuun. Toivottavasti selviän siitä hengissä!

Badaram!

Olet onnistuneesti ilmoittanut itsesi tämän vuoden apokalyptisimpaan

parkour-tapahtumaan. Tapahtuma alkaa perjantaina yhteisillä jameilla Kankaan tehtaalla osoitteessa Kankaankatu 12.

Muista ottaa mukaasi varusteet ulko- ja sisäharjoituksia varten, sekä

peseytymisvälineet. Lisäksi tarvitset juomapullon ja paljon reipasta parkour-mieltä.

Facebook-sivulla ja nettisivuilla löydät ajankohtaiset uutiset Nukesta!

RIDE THE LIGHTNING!

Terveisin

Visiiri

ja Suomen Parkour Ry

Kunto kohenee

Maanantaina jäi treenit väliin kun valitsin naapurin herkuista notkuvan ruokapöydän. Loppuviikoksi teinkin kunnon lihaskunto-/juoksutreeniohjelman. Kun viimeksi aloitin juoksemisen, aloitin liian nopeasti. Sain rasitusvamman jalkaan, jonka paraneminen kesti puoli vuotta. Nyt aloitin juoksun kevyemmin ja lisäsin juoksuun monipuolisuutta sekä tietenkin loikkia. Laajavuoressa on kaadettu paljon puita, joten rallitien varrelta löytyy hyvin kantoja ja puupuomeja, joilla voi harjoitella tarkkuushyppyä. Kotona vielä vähän punnerruksia ja kahvakuulaa niin, johan voimat alkaa lisääntyä olo kohentua kehossa.

Perjantai-ilta meni taas pikkupoikien, esiteinien ja nuorten miesten seassa, kun me muutamat Ladyt loikimme esteiltä toisille. Vapaavuoroilla oppii kaikkea uutta kun katsoo mitä muut puuhaavat ja tekee perässä. Tällä kertaa onnistui kaksi uutta asiaa.

Underbar hyppy, jossa jalat hyppäävät ensin mahdollisimman läheltä tankoa ja vasta sitten kädet tarttuvat tankoon (kuva: Lappset)

Precision jump  eli tarkkuushyppy ihan kelvolla välimatkalla tangolle. Tämän viikon ulkona loikkiminen tuotti siis tuloksia. (kuva: Lappset)

Parin tunnin rento puurtaminen tuntuu kyllä lihaksissa venyttelyistä huolimatta. Tämä ei edes tunnu urheilulta eikä maitohapot jyllää. Vielä sunnuntaina oli takareidet kireinä, kun olin vahtimassa liikunta peuhulassa Hipposhallissa. Voi sitä liikkumisen riemua. Moni aikuinen voisi ottaa siitä oppia lapsilta. On ihan käsittämätöntä miten ketterästi ja riemulla muksut menevät aikuisten pällistellessä vierestä (ettei vaan mitään satu.)

Päästiin sitten touhuamaan vielä Pikkuapinankin kanssa. Kehityksen kyllä huomaa. Nyt ei enää kiljuta korkealla äitiä apuun, vaan mennään omien taitojen mukaan. Perheparkour on ihanan monimuotoista lapselle ja kehittää motoriikkaa monipuolisesti. Ja sitten olisikin taas tätin omien treenien vuoro. Saa nähdä mitä tänään opitaan.