Maanantaina jäi treenit väliin kun valitsin naapurin herkuista
notkuvan ruokapöydän. Loppuviikoksi teinkin kunnon lihaskunto-/juoksutreeniohjelman. Kun viimeksi
aloitin juoksemisen, aloitin liian nopeasti. Sain rasitusvamman jalkaan, jonka
paraneminen kesti puoli vuotta. Nyt aloitin juoksun kevyemmin ja lisäsin
juoksuun monipuolisuutta sekä tietenkin loikkia. Laajavuoressa on kaadettu paljon
puita, joten rallitien varrelta löytyy hyvin kantoja ja puupuomeja, joilla voi
harjoitella tarkkuushyppyä. Kotona vielä vähän punnerruksia ja kahvakuulaa niin,
johan voimat alkaa lisääntyä olo kohentua kehossa.
Perjantai-ilta meni taas pikkupoikien, esiteinien ja nuorten
miesten seassa, kun me muutamat Ladyt loikimme esteiltä toisille.
Vapaavuoroilla oppii kaikkea uutta kun katsoo mitä muut puuhaavat ja tekee
perässä. Tällä kertaa onnistui kaksi uutta asiaa.
Underbar hyppy, jossa jalat hyppäävät ensin mahdollisimman
läheltä tankoa ja vasta sitten kädet tarttuvat tankoon (kuva: Lappset)
Precision jump eli
tarkkuushyppy ihan kelvolla välimatkalla tangolle. Tämän
viikon ulkona loikkiminen tuotti siis tuloksia.
Parin tunnin rento puurtaminen tuntuu kyllä lihaksissa
venyttelyistä huolimatta. Tämä ei edes tunnu urheilulta eikä maitohapot jyllää.
Vielä sunnuntaina oli takareidet kireinä, kun olin vahtimassa liikunta peuhulassa
Hipposhallissa. Voi sitä liikkumisen riemua. Moni aikuinen voisi ottaa siitä
oppia lapsilta. On ihan käsittämätöntä miten ketterästi ja riemulla muksut menevät aikuisten pällistellessä vierestä (ettei vaan mitään satu.)
Päästiin sitten touhuamaan vielä Pikkuapinankin kanssa. Kehityksen kyllä huomaa. Nyt ei enää kiljuta
korkealla äitiä apuun, vaan mennään omien taitojen mukaan. Perheparkour on
ihanan monimuotoista lapselle ja kehittää motoriikkaa monipuolisesti. Ja sitten olisikin taas tätin omien treenien vuoro. Saa nähdä mitä tänään opitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti