Perheparkour tunnista innostuneena päätin lähteä mukaan Ladyparkour ryhmään. Ryhmä oli jo startannut edellisellä viikolla, mutta ryhmässä oli kuin minua varten yksi paikka jäljellä.
Lähdin viimetingassa ja pyöräilin aivan väärään paikkaan. Onneksi selvisi treenien oikea osoite parkour ladyn myötä, pyörällä Viitaniemeen ja lämmittelyihin mukaan. Tänään harjoiteltiin perusylityksiä Dash Vault sekä seinäjuoksua/ponnistusta Wall Run/Pop Vault. Seinä ponnistuksessa päkiät olivat kovilla ponnistuksesta. Ponnistus tulee suuntautua ylös ja lähteä lantion korkeudelta. Lopputunnista koivet olivat jo aika väsyneet puolentoista tunnin hyppelyistä. Kissakävely nurmikkorinnettä pitkin alamäkeen tuntui riemastuttavan paljon hauskemmalta kuin sama aika vietettynä lankussa paikallaan. Pienessä sateessa liikkuminen ei tuntunut yhtään kurjalta vaan raikas ulkoilma virkisti kummasti.
Treenien jälkeen mieli oli hyvä. Totesin pelkoknnykseni olevan matala johtuen varmasti laskuvarjohypyn tuomasta turtumisesta lentämiseen. On ihana kuunnella omaa kroppaa, mutta jos lähtee liikaa ajattelemaan tekniikkaa kadottaa helposti liikkumisen flown. On helpompi totuttaa kroppa motorisesti oikeaan tekniikkaan ja tehdä se vauhdin kanssa omissa mielikuvissaa useamma kerran. Sen jälkeen on on vain helppo antaa mennä.
Kotiläksyksi saatiin Cat Pass/Kong/Monkey/Panther/Gorilla, jota en vielä treeneissä saanut onnistumaan. Valitettavasti joka puolelta kipeät lihakset ja armottomaksi paisunut flunssa esti kotiläksyjen teon. Mitä nyt pikkuisen kokeilin olohuoneessa sohvan käsinojan ylitystä kyseisellä tekniikalla. Ja alakerran naapurit tykkää...
Tavoitteena minulla ei ole huimat temput vaan sulava ja tanssinomainen liikkuminen. Tässä inspiraatioksi videota parkour naisista jossain päin maailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti