keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Taas sitä ollaan Pöhkönä Parkouriin


Viikonlopun vietin ADAPT 1 parkour apuohjaaja kurssilla.  Sisällöstä ei sen enempää tarvitsekaan puhista. Kolme päivää käsiteltiin ryhmänhallintaa, loikittiin pitkin ja poikin toistemme ohjaamina. Tunnelma oli paikoin hilpeä, paikoin hikinen ja porukka mitä mainioimpia tyyppejä täynnä. Paljon nuoria miehiä ja kaksi ApinaÄitiä. Huomasin kauhukseni tiukan ja vaativan agilitykouluttajapersoonallisuuteni (huh mikä sanahirviö) puskevan päälle. Siitä vaativuudesta ei ehkä ole niin paljon hyötyä, kun avustan lauantaisin Hirviötä* liikuttamaan liutaa lapsia ja aikuisia.

Ladyt lavalle

Maanantaina, lihakset vain hieman kireinä, starttasimme ensimmäisiin Ladyjen treeneihin Herra Hatun* ja ihanan Peter Panin* johdolla. Kirmasimme laumana rantaraitille jakaantuaksemme kahtia (aina niin hauskaa, jos ajattelee asiaa solutasolla). Peter Pan pyöritti meitä tehokkaasti muurilla niin että suuntavaisto oli mennä sekaisin. Lähes mielipuolinen meno jatkui kierähtäessämme John Wayne tyyliin  muurin päälle ja alas, Jyväsjärven vettä uhmaten. Kyllä oli taas ohikulkijoilla ihmeteltävää. Alastulot korkeammalta tömähtelivät iloisesti kuin naarasnorsulla. Eipä ollut keveydestä tietoakaan.

Herra Hatun iloisessa ohjauksessa tunnelma ja askel muuttui jo keveämmäksi. Pääsimme leiskauttelemaan presi(tarkkuus)hyppyjä vauhdista muurille. Pyörät ja juoksijat vain singahtelivat ohitsemme, kun haastoimme itseämme hyvinkin perustavanlaatuiseen hyppyyn. Sitä voikin ihmetellä, miksi en ole tuota tehnyt aiemmin. Mikä riemullinen tunne olikaan, kun uskalsi lisätä hyppyetäisyyttä. Tuntuu hämmentävältä ”laskeutua” muurille yli puoli metriä korkeammalle, mistä oli ponnistanut. Loppuharjoitus sujui kuin tanssi (ja laulu). Katulamppu innoitti hoilottelemaan musikaalisävelmiä ihan julkisesti. Hypyn pituuteen sillä tosin ei ollut mitään vaikutusta.

Lopuksi irroitettiin vielä hiki pintaan hölkällä ja spurteilla loikkaamolle. Pihassa vielä vähän mäkijuoksua, ylitys ja hyppysarja traktorin renkaillla. Kolmannen kierroksen lopussa höperö hymy ei poistunut kasvoilta. Miten tämä voi olla näin hauskaa! 

*Parkour nimiä 

Kampurajalka fysioterapeutilla 2/2


Kampurajalka fysioterapeutilla 2/2

Emme tule käymään fysioterapeutilla jatkuvasti vaan katsoimme kunnolla läpi, millaisia liikuntamuotoja kannattaisi suosia, miten ohjaamme poikaa oikeisiin liikeratoihin ja mikä olisi paras tapa venyttää jalkaa. Ajatus on se että ensin opetetaan vanhemmille tapoja ja keinoja, jotka ujutetaan osaksi arkea.

(ja tähän väliin muistutan taas amerikkalaiseen malliin, että kirjoittamani mielipiteet ovat täysin omia henkilökohtaisia mietelmiä ja pohdinnan tuloksia.)

Venytys

Tankokengät hoitivat venytyksen aiemmin. Mikäli haluamme pohkeeseen ja akillesjänteeseen venymistä kannattaisi meidän hankkia vino lauta, jolla poikaa seisotetaan 10-15min päivässä. Tällainen pohjevenytys laite (www.tumppituote.fi) löytyy Ukin kotoa.
Ukki lupasi rakennella meille oman muksulle sopivan kotiin. Ajattelimme tarjota PikkuApinalle 10-15 minuuttia peliaikaa päivittäin, ehtona sille, että hän seisoo pelatessaan laudalla. Vanhempien tehtäväksi jää kontrolloida, että jalkapohjat pysyvät laudalla venytyksessä. Aika-ajoin kannattaa venyttää myös käsin isovarvasta ylöspäin.

Suositeltavaa olisi viettää paljon aikaa kiipeilytelineillä/puolapuilla/kaiteilla ja ohjeistaa poikaa seisomaan/kiipeämään aktiivisesti päkiällä, jolloin kanta pääse taipumaan alas.

Voima

Kampurajalassa on selkeästi heikompi kontrolli ja voima. Se näkyy eritoten yhdellä jalalla hyppimisessä. Terveellä jalalla hyppyjen määrä on noin 12. Kampura tuskin irtoa maasta. Ulkotrampoliiniin meillä ei ole mahdollisuutta, joten hankintalistalle tuli saman tien sisätrampoliini, joita saa käytettynä kympillä. Vasemmalla jalalle koitetaan saada enemmän hyppyjä avustetusti.

Tasapaino

Jalkojen voimaero vaikuttaa siihen että PikkuApina käyttää mieluummin vahvempaa jalkaa. Hidas juoksu muuttuu laukkaamiseksi ja raput mennään aina sama jalka edellä. Vanhempien tehtävä on muistuttaa lasta käyttämän jalkoja tasapuolisesti.
Tasapainon, voiman ja venytyksen yhdistelmä tulee tietenkin potkulautaillussa. PikkuApina potkuttelisi mielellään vain oikealla jalalla, jos asiaan ei kiinnittäisi huomiota. Muistan itse mitä tapahtui nuorena kun jalka kipsissä pompin kuukauden vain yhdellä  jalalla. Voimaerot vain kasvavat entisestään. Potkuttelu sillä heikommalla jalalla on selkeästi vaikeampaa, joten potkulautaillessa 2/3 matkasta potkii vasen jalka ja 1/3 matkasta oikea jalka. Vanhempi huolehtii aina potkuttelevan jalan vaihdon.

Koirat ja lapset

Koirien ja lasten ”koulimisessa” on samat säännöt. Kaikki työ on helpointa tehdään arjessa. Ensin hankitaan vinkkejä kokeneilta kouluttajilta ja sen jälkeen tarvitaan vaan sitkeyttä, ohjausta ja lukematon määrä toistoja. Toistoilla luodaan rutiinit ja ohjenuorat elämään. Kun PikkuApina oppii jo lapsesta asti antamaan vasemmalle jalalle enemmän työtä, se vahvistuu pikkuhiljaa lähes itsestään. Hän oppii myös tiedostamaan jalkojen erot ja ottamaan sen huomioon liikkumisessaan aikuisena. Mitään himotreenausta emme tule tekemään vaan ujutamme jutut osaksi arkea niin kuin tankokengätkin.

Totta kai jatkamme monipuolista liikkumista kuten ennenkin. Loppukesästä aloitimme perhelenkit, jossa pyöräilymatkaa on taittunut jopa 9 km (ylämäissä avustettuna). Talvella hiihdämme ja luistelemme. Viikonloppuna jatkamme taas ohjattua perheparkouria, josta on tullut meidän 

Kengät

Jalkaterien kokoero on venynyt jo yli senttiin. Kun kokoero alkaa olla lähempänä kahta senttiä, joudumme siirtymään erikokoisin kenkiin. Nyt selviämme vielä saman kokonumeron kengillä. Monilla kampurajalkaisilla on ongelmia hyvien kenkien löytämisen kanssa. Tätä ei pitäisi väheksyä. Kengät hankitaan aina jalkojen mukaan, mutta vaihtoehdot ovat aika rajalliset. Monilla on useamman numeron kokoero kengissä tai muita erikoisvaatimuksia kenkien suhteen. Loput ongelmat ratkeavat erikoisvalmisteisilla kengillä. Hintaa näille tulee useita satoja euroja, mutta kengät on jalkojen mukaan tehdyt. Useimmat kampurajalkaiset eivät saa tukea kenkien ostoon, mutta toiset saavat.  Eriarvoisuus on valitettavaa, mutta totta. Kampurajat ovat yksilöllisiä, hoito on yksilöllistä, joten mitään muuta ohjetta ei voi antaa kuin että olkaa itse aktiivisia. Tärkeintä on että kenkien hankinnassa on mukana oikeasti ammattitaitoinen ihminen. 

Kesällä me suosimme ohutpohjaisia, mutta sivukierrolta tukevia kenkiä. Paljasjalkakävely kehittää tutkitusti jalan hermotuksia ja venyttää kireää akillesjännettä. Kevät ja kesä mentiin barefoot kengillä (Vivo ja Merrel). Syksyksi hankimme Superfitin goretex kengät, jotka eivät varmasti mahdu PikkuApinalle keväällä. Lokakuussa onkin hankinnassa taas talvikengät. Kenkiä menee ja kenkiä tulee. Niistä me ei tingitä.